Minulta usein kysytään, että "miten ehdit pitää blogia?" ja "eiks tohon mee ihan kauheasti aikaa?" ja tietenkin "kenelle sä oikein kirjoitat?" Syitä on monia ja ei yhtään ;)
Pääsääntöisesti tämä blogi sai alkunsa ammatillisista syistä. Työskennellessäni verkkomaailmassa halusin tutustua blogeihin, en enää vain lukijana, vaan tekijänä. Oli tärkeää tietää miten blogialustat toimivat ja halusin oppia logiikan. Aihe oli helppo valita, en ole esimerkiksi kummoinenkaan ruoanlaittaja, mutta ikuinen näpertelijä ja kirppisten koluaja kylläkin.
Pian blogistani tuli minulle tärkeä myös sisällöllisesti, se muotoutui ikäänkuin päiväkirjaksi elämästäni. Ajattelen ihan oikeasti, että tämä jää joskus lapsilleni muistoksi, ajankuvaksi elämästämme. Joskus tuskailen kirjoittamisen kanssa ja ajattelen, että miksi ihmeessä tekemiseni kiinnostaisi ketään, kommenttejakin tulee tosi vähän. Ajoittain iskee kauhea epävarmuus ja tekee mieli lopettaa koko touhu,
sitten taas tulee joku projekti eteen jonka nopesti näpyttää
postaukseksi, ajatuksella "jos joku vaikka ilostuisi!"
Sain tämän huoneentaulun palautelaatikkooni (satumaaposti@gmail.com) ihanalta vakkarilukijaltani ja täytyy sanoa että juuri tällaisten takia on ilo blogata.
Minä pyöritän tämän viikonlopun pientä nuorisotaloa, eilen tuli rakas kummipoikani yökyläilemään ja tänään vieraiksi vaihtuvat siskoni pojat :). Vilskettä riittää ja tekemisenpulaa ei ole!
Kaunista viikonloppua ja kiva kun kävit <3
